Nykyään se on uutinen, että yrityksessä tehdään työt työajalla. On myös mielenkiintoista, miten työntekijät tähän nykyään monesti suhtautuvat. Työnteon rajoittamisena! Vaikka siitä ajasta illalla, viikonloppuisin tai lomilla ei edes makseta palkkaa, vaan työ on palkatonta ylityötä. Sen negatiivisia vaikutuksia ei osata ottaa huomioon.
Mitä väliä sillä on, jos työntekijä haluaa tehdä töitä myös palkatta vapaa-ajallaan? Sillä on paljonkin väliä.
Vähäisin merkitys ei ole sillä, mitä tapahtuu työntekijän jaksamiselle ja muulle elämälle, mitä vielä toivottavasti on jäljellä. Kun elämä pyörii työn ympärillä, saattaa läheisten huomioiminen sekä oman terveyden ylläpito jäädä vähemmälle.
Töiden jakaantuminen eri tekijöiden kesken voi myös muodostua ongelmaksi, mikäli osa työntekijöistä arvostaa perhettä tai muuta omaa elämää eri tavalla kuin toinen työntekijä. Samalla yrityksessä opitaan siihen, että millä työntekijämäärällä työt tulevat tehdyiksi.
Sitten kun, ei jos, tulee se hetki kun työntekijän voimat on käytetty loppuun ja tulee joko pidempi sairausloma tai irtisanoutuminen, on korvaavien työntekijöiden löytäminen entistä vaikeampaa. Kuka tietää, kuinka paljon kyseinen henkilö on tehnyt vapaa-ajallaan ilmaiseksi ja mitä. Mikä on riittävä korvaava resurssi, miten työt jaetaan muille ennen korvaavan työntekijän saamista riveihin perehdytettynä. Ja kenellä on tässä vaiheessa aikaa perehdyttää? Tiedetäänkö yrityksessä, mitä kaikkea on oikeasti tehty iltaisin ja viikonloppuisin?
On yrityksen etu, että työt tehdään työajalla. Kun töistä palaudutaan ja irtaudutaan kunnolla, on varsinainen työaika tehokkaampaa. Työ saattaa olla myös mielekkäämpää ja vähemmän stressaavaa. Samalla tiedetään oikea työmäärä, resurssien jakaminen on helpompaa ja asiakkailta laskutettavat tunnit tulevat myös laskutetuiksi.
Kun ylityö ei ole normaalitila, löytyy myös joustoa sellaisella hetkellä, jolloin sitä tarvitaan.