Suomessa on kohtuullisen hyvin toimiva demokraattinen järjestys, jossa jokainen täysi-ikäinen kansalainen voi äänestämällä vaikuttaa. Vaaleja on eri tasolla aina kuntavaaleista presidentinvaaleihin. Vaalitapamme on yleisesti käytetty D’Hondtin menetelmä, joka ei ole täydellinen, mutta ehkä paras tällä hetkellä olevista. Kyseisessä menetelmässä on omat ongelmansa, esimerkiksi äänikynnys, jolloin pieni puolue jää kokonaan ilman paikkoja, vaikka yksi ehdokas olisikin saanut enemmän ääniä kuin isomman puolueen eniten ääniä saanut.
Mielestäni Suomessa demokratian toteutumiselle on haitaksi muutama seikka. Seuraavaksi esittelen kolme asiaa, jotka ovat mietityttäneet ja mitä niille voisi tehdä.
Puoluetuki
Puolueiden puoluetukimäärät puhuttavat (esimerkiksi vuoden 2015 Ylen juttu aiheesta) ainakin vaalien alla. Ne puolueet, jotka saavat eniten tukea, eivät asiasta puhu. On hyvä, että puolueet saavat tukea; politiikan tekeminen ei voi perustua pelkästään vapaaehtoistyöhön. Mutta mielestäni yli 7 miljoonaa euroa suurimmalle puolueelle vuodessa on toimintojen pyörittämiseen liikaa.
Tukien runsas ja epätasainen jakaminen ei ole ainoa ongelma. Isot tuet takaavat ison vaalikassan ja näin ollen laajemman näkyvyyden. Pienet sekä eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet tukeutuvat lahjoituksiin ja jäsenmaksuihin.Toiminta perustuu suurimmaksi osaksi vapaaehtoistyöhön, jolloin aikaa siihen ei ole niin paljon kuin paljon tukea saavilla puolueilla.
Uuspuoluetuki helpottaisi uusien puolueiden alkua mahdollistamalla esimerkiksi kampanjointimateriaalin hankkimisen. Esimerkiksi 10 000 euroa vuodessa ensimmäisen neljän toimintavuoden ajan mahdollistaisi osallistumisen eduskuntavaaleihin täysipainoisemmin. Summan ei tarvitsisi olla välttämättä tätä suurempi. Mikäli uuspuolue ei saa ehdokkaita eduskuntaan kaksissa perättäisissä vaaleissa, puolueen täytyy kerätä kannattajakortit uudestaan. Tuki koskisi vain valtakunnallisia poliittisia yhdistyksiä, ei paikallisosastoja.
Summan voisi helposti ottaa 29,6 miljoonan euron vuosittaisista puoluetuista, kun maksettavalle tuelle asetettaisiin puoluekohtaiset maksimisummat, jotta vuosittainen kokonais puoluetukimäärä ei nousisi yli 30 miljoonan euron.
Vuonna 2018 eniten puoluetukea sai Suomen Keskusta, 7,2 miljoonaa euroa, toiseksi eniten Perussuomalaiset, 5,6 miljoonaa euroa. Täältä näet kaikki vuoden 2018 puoluetuet.
Uus- ja pienpuolueille on ehdotettu aiemmin valtion tukea, se ei kuitenkaan saanut kannatusta eduskuntapuolueilta.
Vaalimainokset ja näkyvyys katukuvassa
Käytettävissä oleva raha näkyy vaalimainonnan määrässä. Koska uusilla toimijoilla ei ole paljon rahaa käytettävissä, vaalimainonta on myös huomattavasti maltillisempaa. Uus- ja pienpuolueilla ei todennäköisesti ole varaa ostaa Helsingin rautatieaseman valomainoksesta omaa mainospaikkaa. Mainonnan merkitys uusien puolueiden näkyvyyteen on kuitenkin merkittävä.
Nykyään sosiaalinen media on parantanut uusien tekijöiden asemaa tuomalla edullisemman keinon olla esillä, niin vapaaehtoisten jakamien kirjoituksien kautta kuin perinteiseen mediaan verrattuna edullisemmalla mainostilalla.
Olisi kohtuullista asettaa vaalibudjeteille katto. Tällä hetkellä vaalibudjetit ovat pieni- ja keskituloisten kannalta niin suuria, että niihin täytyy kerätä rahaa pidemmän aikaa. Lahjoituksien ongelmana on, että niitä saa kerätä vain 6 kuukautta ennen vaaleja ilman erillistä rahankeräyslupaa. Yksityishenkilö ei saa rahankeräyslupaa vaalikassan keräämistä varten.
Kaupungeissa on vaalijulistepaikkoja, joihin puolueet teettävät itse vaalijulisteet. Ne puolueet, joilla on rahaa enemmän käytettävissä, voivat teettää julisteet jokaiseen telineeseen. Uus- ja pienpuolueet joutuvat miettimään, mitkä paikat ovat heille parhaimmat. Koska kyseessä ovat yleiset vaalijulistepaikat, olisi kohtuullista, että valtio kustantaisi eduskuntavaaleissa vähävaraisten puolueiden vaalijulisteiden painamisen. Painokulut neljän vuoden välein toistuvissa vaaleissa ei ole kohtuuttomat.
Medianäkyvyys
Medianäkyvyydellä on merkittävä rooli puolueiden näkyvyydessä. Yle ottaa ajoittain huomioon myös uus- ja pienpuolueet, mutta hyvin usein puolueita käsittelevissä uutisissa otetaan huomioon vain nykyiset eduskuntapuolueet. Tasapuolisuuden vuoksi olisi hyvä, että kaikki ehdokkaita asettavat puolueet huomioitaisiin tasapuolisesti Ylen uutisoinnissa.
Muiden mediatalojen huomio eduskunnan ulkopuolisille puolueille on heikkoa. Myös järjestöt, jotka tekevät kyselyitä puolueille heidän vaaliteemoistaan unohtavat herkästi uus- ja pienpuoleet.
