Se voi tapahtua vahingossa, sitä ei edes tajua tekevänsä. Eikä sillä ole välttämättä heti vaikutuksia toisiin, muutokset ja vaikutukset ilmenevät ajan kanssa, hitaasti ja salakavalasti.
Mitä tuo kyseenalaistaminen on jos sitä ei huomaa helposti? Sitä on monenlaista, kaikkea on melko mahdotonta luetella, mutta pienillä asioilla oppii ja huomaa miten se tapahtuu.
Helpoin esimerkki toisen osaamisen kyseenalaistamisesta on todeta, että mä voin tehdä tuon, kun et sitä osaa tai taida osata. Sen sijaan, että pyytäisi tekemään jotain ja varmistamaan, että osaa tehdä asian. Jos toinen sanoo osaavansa tehdä asian, siihen täytyy luottaa. Jos toinen henkilö on sanonut osaavansa ja sen jälkeen kerrot miten se homma pitää tehdä, on kyseenalaistaminen taattu ja tekemisen motivaatio saatu hivenen alaspäin.
Se, jos ihmiselle annetaan tietty tehtävä ensimmäistä kertaa, kysytään, että osaako toinen tehdä tämän, ei ole vielä kyseenalaistamista. Eikä se, että jos hän sanoo, että en osaa, voitko neuvoa, neuvotaan asia ja varmistetaan, että toinen on ymmärtänyt asian. Siinä vaiheessa kun asia on ymmärretty, täytyy luottaa siihen, että asia osataan ja jos tulee ongelma, siitä tullaan sanomaan.
On terveen työyhteisön merkki jos henkilöt tulevat kertomaan itse, jos eivät osaa tehdä jotain tai jos jokin asia tehdään heidän mielestään huonosti. Mikäli palaute sivuutetaan, oli se kehittämistä tai kehua, kyseenalaistetaan muiden ihmisten kyky ajatella. Ja se on erittäin huono asia yritykselle.
Tarpeeksi monta kertaa kun osaaminen tai ideat on kyseenalaistettu tai sivuutettu, ei tule enää ehdotuksia, työmotivaatio on tasolla ”tehdään pakollinen” ja toisen työpaikan etsintätutka käynnistyy.