Eri asioista on yleisesti ottaen mukava keskustella, vaikka asioista olisikin toisten keskustelijoiden kanssa eri mieltä. Ainakin silloin, kun kumpikin perustelee kantansa ja mielipiteensä ja pysytään aiheessa. Tällöin voi tulla myös joillekin keskustelijoille tarve vaihtaa kantaansa ja mielipiteitään, siinä ei ole mitään väärää. Ei ole takinkääntämistä jos lisäinformaation saannin jälkeen on eri mieltä kuin aluksi.
Sitten on taas sellaisia keskusteluita, mistä pyrin pysymään kaukana ja jos sille linjalle lähdetään, niin ainakin lopettamaan keskustelu siihen paikkaan. Nimittäin aidanseipäistä puhujat, silloin kun puhutaan aidasta. Tosin, monesti keskustelu menee siten, että toinen puhuu aidasta ja toinen liiteristä, kolmas keksii venevajan katon.
En muista kuinka monta kertaa, en ole kyllä laskenutkaan, minulle on käynyt niin, että omia ajatuksia kritisoidaan muulla asialla kuin alkuperäisellä asialla. Esimerkkejä on joka lähtöön, hyviä vaihtoehtoja on kun puhutaan henkilöautojen turvallisuudesta, niin vedotaan siihen, että pitäisi kulkea julkisilla ja muuttaa työskentelypaikkakunnalle. Tai jos kerron kuinka väärin turkisten kasvattaminen on, niin kysytään, entäs lapsityövoima Kiinassa, se se vasta väärin on!
Kyllä, julkisia kulkineita pitää suosia, aina kun mahdollista. Kyllä, lapsityövoimaa ei pitäisi käyttää. Se vaan, että ne ovat aivan eri keskusteluita, eikä toisiaan poissulkevia. Niistäkin voi aina keskustella. Mutta omina keskusteluinaan. On huonoa argumentointia perustella asiaa toisella asialla, joka ei liity edes aiheeseen, tai jos liittyykin, niin niin ohuella aasinsillalla, että aasiparka putoaa sillankannen läpi.
Puhuminen kannattaa aina.