Maailmassa ja Suomessa on paljon asioita, jotka eivät kosketa minua. Vielä. Meillä kaikilla on sellaisia asioita, jotka eivät kosketa juuri yhtä kyseistä yksilöä. Nyt. Otetaan muutama helppo esimerkki, jotka koskettavat suoraan osaa ihmisistä ja epäsuorasti toiseen osaan. Tai viiveellä kaikkiin meistä.

Lapsilisät. Eivät kosketa minua, minulla ei ole lapsia. Miksi ne kiinnostaisivat minua? En tiedä, onko minulla tulevaisuudessa lapsia vai ei. Ja vaikka ei koskaan olisikaan, ovat ne silti sellainen asia, jotka tulevaisuudessa vaikuttavat minunkin arkeeni. Lapsilisiä tarvitsevat eniten he, joilla ei nytkään ole paljon. Mikäli emme pidä lapsista huolta, ei he pidä meistä tulevaisuudessa huolta. Lapsilisien vähentäminen tai kokonaan poistaminen vaikuttaisi suoraan eriarvoisuuden lisääntymiseen joka taas tuo tullessaan lisää ongelmia.

Maksuton koulutus. Olen jo kouluni käynyt, ei siis kosketa minua. Paitsi. Olen töissä. Ja on mukavaa, kun on koulutettuja, osaavia työkavereita. Jos koulutus maksaa, ei siihen ole kaikilla varaa. Suomen kilpailukyky heikkenisi, yritysten investointihalukkuus Suomeen vähinisi huomattavasti. Työnteosta tulisi myös hankalampaa, koska koulutettuja ihmisiä olisi vähemmän ja niistäkin suuri osa makselisi isoja opintovelkoja.

Teiden huono kunto. Koskettaa suoraan minua. Ajan työkseni paljon, joten näen teiden huononevan jatkuvasti. Osassa paikkaa se on jo liikenneturvallisuusriski. Miten se koskettaa pyöräilijää? Jos pyörätie on hyvä, kaikki on hyvin. Paitsi ruoka tulee kuorma-autolla autoteitä pitkin. Bussit kulkevat autoteitä pitkin. Koulukyydit, sairaankuljetukset, taksit ja useat muut kulkevat teitä pitkin. Jos tie on huono, se vaikuttaa suoraan kaikkien turvallisuuteen ja elämiseen. Harva kauppa selviäisi sillä, että vain pyörällä tuotaisiin ruoka kauppaan, puhumattakaan alkutuotannosta.

Kyllä. Se koskee myös minua. Ja meistä jokaista. Vaikka asia nyt tuntuisi kovin kaukaiselta, se voi tulla vastaan hyvinkin nopeasti. Voimme tehdä nyt päätöksiä, joiden ongelmat konkretisoituu vasta 5 – 20 vuoden päästä, jolloin niiden korjaaminen on hyvin hankalaa tai mahdotonta. Tai voimme valita toisin.

Eriarvoisuus ja toisen aseman huomioon ottaminen tulee ottaa päätöksenteossa aina huomioon. Myös laajemmalla näkulmalla. Se on joskus hankalaa, mutta se ei saa olla mahdotonta. Valitaan hyvin nyt, niin tulevaisuudessa on mukavampi olla.