Onko sillä väliä mitä me syömme? Eikös se ole meidän oma valinta, mitä me suuhumme laitamme? Asia ei ole aivan noin yksinkertainen kuitenkaan. Joka kerta, kun ostamme itsellemme ruokaa, teemme päätöksen monien muiden puolesta.
Suuri osa Suomessa myytävästä ruuasta on riippuvainen muualta maailmasta tulevasta rehusta tai on suoraan tuotu muualta meille. Mutta miksi se olisi ihmisoikeusasia? Miten kalan syöminen olisi keneltäkään pois?
Ne kalat, mitä marketeissa myydään, on isojen yritysten kalastamaa kalaa, joka on troolattu isoilla kalastusaluksilla. Ongelma noissa isoissa aluksissa, kalojen liikakalastuksen lisäksi, on se, että niillä viedään paikallisten ihmisten elinkeino ja ruoka. Somalian merirosvoista iso osa on entisiä kalastajia, joilta länsimainen ruokavalio ja kulutus on vienyt ruuan pois pöydästä.
Länsimaiden runsas lihankulutus on myös suuri ekologinen ja humanitäärinen uhka. Jatkuvasti kasvavan kulutuksen takia ihminen raivaa yhä enemmän sademetsiä, vieden kodin alkuperäiskansoilta ja eläimiltä. Vain sen takia, että voisimme syödä yhä enemmän lihaa.
Suklaa, kahvi, riisi ja useat muut ruokalajit ovat sellaisia, joiden tuotanto suurella mittakaavalla on tuotettu erittäin epäeettisissä olosuhteissa. Reilun kaupan tuotteet ovat parannus tähän, niiden suosio saisi vain olla isompaa.
Reilun kaupan tuotteet ja kasvisperäinen ruokavalio on myös ihmisoikeudellisesti paras vaihtoehto.