Minä rakastan sinua. Lause, mitä en muista sanoneeni yhdelle elämäni tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä ihmisistä. Isälleni.
Uskon, että hän tietää asian, vaikka en ole sitä hänelle koskaan ääneen sanonut. Olemme kokeneet yhdessä todella paljon. Elämäämme on mahtunut tähän mennessä mahtavia, hyviä, huonoja ja kamalia asioita. Kaikista ollaan kuitenkin selvitty hengissä.
Minulla on hienoja muistikuvia lapsuudesta, jotka tulevat ajoittain mieleeni. Ne kerrat, kun meitä, siskojani ja minua, kannetaan nukkuvina perhepäivähoitopaikan yläkertaan jatkamaan unia. Joskus havahduin siihen sen verran, että tiesin mitä on tapahtumassa. Sekä sellainen joulu, kun isä haki meidät kotiin ja hän oli laittanut kuusen valmiiksi, yksi lahja jokaiselle sekä riisipuuroa. Se oli paras lahja ikinä. Aitoa läsnäoloa.
Isäni tietää, että arvostan häntä todella paljon. Kaikkea sitä, mitä hän on tehnyt kun olimme pieniä ja sitä mitä hän on tehnyt kun olemme jo aikuisia. Kaikki ne asiat, jotka tekevät hänestä isän. Maailman parhaan.
Vaikka en sitä ole hänelle ääneen sanonutkaan. Rakastan isääni, ja perhettäni.