Jälleen tuli uusi tarina esille, missä 13 vuotias poika on joutunut koulukiusaamisen uhriksi. Häntä on haukuttu, tönitty, lyöty ja kuristettu. Pahoinpitelyjä on kuvattu ja videot laitettu sosiaaliseen mediaan, missä kiusaaminen on jatkunut.
Aivan. Pahoinpitelyt. Ei kiusaaminen. Myös sosiaalisessa mediassa tapahtuva haukkuminen, loukkaaminen ja itsemurhaan kehoitukset ovat pahoinpitelyä, henkisiä sellaisia. Miksi näistä puhutaan edelleen kiusaamisena? Onko kiusaaminen oikea termi moisille teoille?
Mikäli kokeilisin moista vaikka kadulla, että lättäisin jotain vastaantulijaa avokämmenellä naamaan ja sitten vain vähän, ihan leikilläni, kuristaisin, olisiko se kiusaamista vai napsahtaisiko syyte pahoinpitelystä? Veikkaan, että jos sinipukuinen henkilö kiinni saisi, niin pahoinpitely olisi tuomio tuosta teosta. Eikä kaksi tuntia putkassa ja puhuttelu. Ehkä vielä kirje kotiin.
Alle 15 vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan, mutta korvausvelvollinen on. Jos ”koulukiusattu” hakeutuu terapiaan, mistä tulee kustannuksia, tulisi nämä määrätä ”kiusaajien” maksettavaksi. Samoin rikkoutuneet vaatteet, koulutarvikkeet yms. Miksi lainausmerkit? Koska usein tapaukset täyttävät pahoinpitelyn tunnusmerkit, jolloin pitäisi puhua pahoinpidellystä ja pahoinpitelijöistä. Ei kiusaajista.
Ryhmäpaine on kova ja porukassa ei aina järki voita. Nykyaikana sosiaalinen media on luonut vielä uuden pahoinpitelykanavan. Se on nopea ja mahdoton valvoa. Sananvapaus ei kata pahoinpitelyä. Ei haukku haavaa tee, sanotaan. Yksi haukkuminen välttämättä teekään, mutta 200 kertaa päivässä tekee. Ja illat vielä sosiaalisessa mediassa. Silloin se tekee. Syvän ja mahdollisesti pysyvän haavan.
linkki erääseen tapaukseen:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2014111418834308_pr.shtml