Harmittaa. Teen parhaani sen eteen, että en tuottaisi liikaa jätettä. En kuluttaisi luonnovaroja turhaan. En käytä eläinperäisiä tai eläimillä testattuja tuotteita, ainakaan tarkoituksella. Sitten. Kun erehdyn ottamaan lääkkeen, jossa on liivatetta, saan kuulla, kuinka epäpätevä olen. Enkö tajua että se on väärin syödä liivatetta!
Tai ne vanhukset. Eikö vanhukset kiinnosta minua ollenkaan? He voivat huonosti. Ja terveyskeskukset! Hirvittävät jonot. Oletko muka muita parempi, kun et syö eläimiä? Tuon kaltaisi kommentteja kuulee ja näkee ajoittain.
Ja hän, joka myös yrittää parhaansa. Ei vaikka syö eläimiä, mutta syö juustoa. Eikö hän tajua, että juuston takia kuolee valtava määrä eläimiä ja että se tuottaa mielettömän määrän hiilidioksia. Sekä tuokin tuolla. SPR:n kuukausilahjoittaja. Mikä hänkin kuvittelee olevansa? Oikein lahjoittaa 20 euroa rahaa kuussa. Silläkö hän kuvittelee pelastavansa maailman? No ei todellakaan!
Joskus olisi kiva kuulla vähän jotain muuta. Esimerkiksi: Hei, mahtavaa, että teet jotain yhteisen ympäristön hyväksi. Hienoa, että välität ja annat vähästäsi köyhille maille, maanjäristyksen uhreille. Mahtavaa, että teet niin. Kiitos.
Kuinka vaikeaa on sanoa kiitos sellaiselle, joka tekee edes vähän? Jos et halua sanoa kiitos, älä sano mitään. Meistä jokainen tekee parhaansa ja oman jaksamisen mukaan. Kukaan ei ole täydellinen. Ei toisen lyttääjäkään. Miksi vaatia toisilta enemmän kuin itseltään? Tai vaatia vähempää?
Luotan siihen, että meistä jokainen tekee oman osansa. Ja siitä iso Kiitos kaikille, jotka välittävät. Kaikille jotka tekevät edes vähän. Kiitos.