Jälleen oli se päivä vuodesta, mitä monissa kotitalouksissa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Veronpalautuspäivä! Se on oikein ilon ja onnen päivä, ellei ole tullut lisäveroa maksettavaksi. Ja se kyllä näkyy kaduilla ja kaupoissa. Vuoden aikana ”säästetyt” rahat eivät hirveän pitkään tileillä näy.

Myönnetään, olin suunnitellut itsekin ostavani jotain pientä kivaa palautuksilla. Uuden videotykin tai uuden rannekellon. Miksi? Siksi koska haluaisin sellaiset. Olen perustellutkin nämä hankinnat itselleni järkevästi ja rationaalisesti. Nykyinen videotykki on jo vanha ja huonolla resoluutiolla varustettu, eikä siinä ole HDMI-liitäntää. Rannekellokin on jo useamman vuoden ollut käytössä, eikä siinä ole rannesykemittausta. Kuinka hyvin sitä ihminen osaakin itselleen valehdella!

Lopputuloksena, en ostanut mitään. Ainakaan vielä. Maksoin visa-laskun pois ja loput jätin vielä käyttämättä. Onko minusta tullut vanha, vai vain käytännöllisempi? Mihin on kadonnut tunneperäinen, ihana ostaminen?

Mietin noita hankintoja useamman yön yli. Edelleen kyseiset ostokset polttelevat ajatuksissa. Päätin kuitenkin, että vanhaa videotykkiä käytetään siihen saakka, että sen lamppu hajoaa. Uutta siihen ei enää järkevästi saa, sen verran vanha laite. Ostan tai hankin sen jälkeen uuden kun lamppu hajoaa tai laite muuten pimahtaa. Entäs se rannesykemittaus? Tarvitsenko sitä ihan oikeasti? En. Enkä värinäyttöä kellossa. Nykyinen Suunto Ambit 3 Sport on edelleen todella pätevä laite. Akku kestää pari viikkoa vaikka sitä käyttääkin myös sykemittaukseen.

Onhan toki joulu tulossa ja lahjoja voisi hankkia. Jos vain tulee vastaan jotain sellaista, mikä on omasta mielestäni lahjan saajalle tarpeellinen ja siitä on saajalleen iloa. Lahjan ostaminen vain sen takia, että se kuuluu asiaan, on hieman typerää. Kuitenkin joulunaikaan kauppojen myynnit ovat monenkertaisia tavalliseen aikaan verrattuna, myös lisäparkkitilaa järjestetään joidenkin kauppojen pihoihin. Ruokaa myydään enemmän kuin ihmiset kykenevät syömään, erilaisia leluja ja tavaroita ostetaan kaappeihin pölyttymään ja lopulta energia- sekä SER-jätteeseen toimitettavaksi.

Onko kuluttaminen todellakin niin ihanaa? Niin ihanaa, että koko vuoden puheet muoviroskasta, ilmastonmuutoksesta ja ekologisesta elämästä voidaan unohtaa. Koska meillä on joulu ja veronpalautukset.