Sain omasta mielestäni hienon idean, että lähden polkupyörällä vähän pidemmälle, esimerkiksi Ivaloon. Hetken kun karttaa tutkailtuani, totesin, että 1100 kilometriä ensimmäiseksi vähän pidemmäksi pyöräretkeksi ei ole välttämättä hyvä idea. Eihän tuo matkana ole sinänsä pitkä, jos on aikaa kaksi viikkoa. Tällä kertaa otin kuitenkin uuden reitin harkintaan.

Reitiksi valikoitui lopulta noin 550 km pituinen pätkä ja matka-ajaksi ajattelin neljää päivää. Sen tarkemmin tätä matkaa ei tullut ajateltua. Matkareitiksi tuli seuraava: Porvoo – Padasjoki – Keuruu – Jyväskylän ja Vaajakosken kautta Heinola – Porvoo.

Jos olisin vähän tarkemmin ajatellut päiväkohtaisia matkoja, olisin valinnut vähän lyhyemmän retken. Tuolla reitillä päiväkohtainen ajomäärä olisi noin 137,5 kilometriä. Tämä oli testiretki, joten eikun pakkaamaan.

Varustetta tuli mukaan yhteensä noin 17 kiloa, sisältäen teltan, makuualustan, kesämakuupussin, 2 litran pulloa vettä + muuta syötävää (vesipullojen tankkaus aina kun mahdollista), keittovälineet sekä vaihtovaatteet. Yllättävän paljon kiloja noinkin lyhyelle matkalle. Jokainen kilo tuntui ylämäissä mukavasti.

Minuutteja lähtöön.

Matka alkoi perjantaina aamupäivällä. Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus päästä Padasjoelle ja olla teltassa yötä. Matka meni oikein mukavasti, oli vain todella kuuma keli. Vettä kului aika paljon, sitä oli kuitenkin riittävästi saatavilla. Lahden tietyömaa-alueet olivat kaaosta, kevyen liikenteen väylät oli katkaistu miten sattuu, opasteita ei missään. Ainoa vaihtoehto oli ajaa ajoradalla. Ensimmäisen päivän kilometrisaldo oli 122, ajoaikaa kertyi noin 7 tuntia. Päivän keskinopeus oli noin 17 kilometriä tunnissa.

Ensimmäinen telttayö.

Seuraavana päivänä pääsin vähän aiemmin liikenteeseen, kohtuullisesti nukutun telttayön jälkeen. Alkuillasta hiki virtasi, vaikka vain makasi. Padajoelta matka jatkui kohti Keuruuta. Matkaa tuli 131 kilometriä, ajoaika myöskin noin 7 tuntia. Jämsästä Keuruulle väli meni aika vauhdikkaasti kivan myötätuulen ja uhkailevien sadepilvien kannustaessa. Keskinopeus tuolla 66 kilometrin taipaleella oli 19, mikä on 7-vaihteisella kaupunkipyörällä ihan kelpo vauhti.

Keuruulle pääsin hyvissä ajoin, yötä olin isän luona, pääsin suihkuun ja kauppaan ostamaan vähän evästä loppumatkalle.

Keuruu

Sade tuli kauppamatkalla, onneksi autolla liikenteessä!

Kolmas ajopäivä alkoi aikaisin, matkaan lähtö Keuruulta tapahtui lopulta noin kello 9. Serkku tuli halkomaan tuulta, alunperin oli ajatuksena olla keulalla Jyväskylään saakka, mutta koska ajo kulki ja alkumatkan kaatosateen jäljiltä oli varusteet kuivaneet, niin mentiin kimpassa Vaajakoskelle saakka. Jyväskylä on kyllä hieno paikka pyöräillä! Ensimmäinen pätkä meni sivutuulessa vauhdilla, ennen Jyväskylää keskivauhti oli yli 20! Kaupunkisompailun, eksymisen ja Google Maps navigoinnin jälkeen pääsimme vihdoin Vaajakosken aakkosbaariin, silloin keskivauhti oli edelleen kelvollinen vähän yli 19.

Jyväskylässä

Tästä jatkoin matkaa yksin kohti Heinolaa. Alkoi myös kohtuullisen kova vastatuuli, joka söi vähän intoa. Ajatuksena oli kuitenkin ajaa mahdollisimman pitkään ja pitkälle, jotta viimeiselle ajopäivälle jäisi mahdollisimman vähän ajokilometrejä. Tämä oli iso virhe. Kolmannen ajopäivän yhteiskilometreiksi muodostui lopulta 182, ajoaikaa 10,5 tuntia. Ihan liikaa. Olin niin myöhään laittamassa telttaa, että tein sen nopeasti hyttysten piirittämänä, heitin makuualustan telttaan ja nukahdin. Syömättä. Toinen iso virhe.

Neljäs päivä. Nukuin ihan hyvin, en tuntenut edes nälkää. Aamupalaksi pikakahvia ja ajatuksena oli mennä Heinolan aakkosbaarista hakemaan evästä. Ajoin siitä kuitenkin loisteliaasti ohitse, joten pysähdyin juomaan aamuproteiinijuoman. Nyt olisi tarkoitus ajaa kotiin saakka, vähän yli 100 kilometriä jäljellä. Vastatuuli oli musertavaa, energiat aivan loppu. Ajoin Lahdessa vahingossa väärin, kiitos jälleen mahtavien opasteiden, ja satuin Prismalle. Pidin siellä vähän pidemmän tauon, söin ja latasin akkuja.

Ylämäkiä riitti.

Ainoat opasteet Lahdessa.

Google Maps opasti välillä aika jännästi.

Jatkoin siitä matkaa, kiroilin samat tietyöt kuin tullessa ja poljin hissukseen kohti Porvoota. Lopulta tuuli ja väsymys vei voiton ja laitoin viestiä, josko saisin autokyydin Pukkilan Salen pihasta. Näin sovittiin ja jatkoin hitaasti ja tuskaisesti matkaa. Pysähdyin lähes joka toisella bussipysäkillä. Pääsin kuitenkin ehjänä Saleen saakka, jossa evästin ja odottelin kyydin saapumista.

Ei vaan jaksa.

Varoituskartta oli aika kivan värinen.

Kotiin jäi matkaa 24 kilometriä. Vähän harmitti, että en vain taistellut loppuun saakka. Keskivauhti oli Lahdesta Pukkilaan kuitenkin enää 11 km/t, joten ajattelin, että on fiksumpaa tällä kertaa jättää tähän, koska se on mahdollista.

Neljännen ajopäivän kokonaismatka oli 97 kilometriä ja ajoaika 8 tuntia. Kolmannen päivän rypistys oli aika iso virhe, mutta siitä opitaan. Ja sitähän tämä matka oli, oppimista.

Nyt tiedän suurinpiirtein, mikä on hyvä päivämatka ja minkälaisella rytmityksellä on hyvä mennä. Kokeilin matkalla vähän erilaisia tapoja, yleensä pidin pienen tauon aina tunnin välein. Nousin pyörän selästä pois ja join hitusen enemmän ja täytin pullotelineessä olevan vesipullon. Matka oli opettavainen ja mukava.

Seuraavaksi alkaa paremman varustuksen haalinta. Retkeilyyn paremmin soveltuva polkupyörä on ensimmäinen hankinta. Se on myös se kallein hankinta. Kyllä tuonkin matkan polku 7 vaihteisella Helkama Kulkuri Cityllä. Ylämäissä ei tosin ollut tarpeeksi kevyttä vaihdetta, eikä alamäissä tarpeeksi isoa vaihdetta. Kun saan paremman pyörän ja siihen etutavaratelineen, on myös pakkaaminen helpompaa ja tasapainoisempaa. Nyt paino oli kokonaan takana ja kovemmissa alamäkivauhdeissa sen kyllä huomasi.

Tästä on hyvä jatkaa harrastusta!