Tein noin puolen vuoden vakavan harkinnan, jota edelsi noin vuoden ei niin vakava harkinta, jälkeen elämääni isosti vaikuttavan päätöksen. Alan jälleen yrittäjäksi. Edellisestä kerrasta ei jäänyt isoja pääomia, ei maallista omaisuutta. Mutta ei toisaalta tullut monien vuosien velkaongelmiakaan, vaikka vähän jäikin maksettavaa.
Miksi sitten taas? Eikö sitä kerrasta voisi ottaa opiksi? Ei voi. Ensimmäinen kerta oli harjoitus, nyt tiedän vähän paremmin, mitä en tee ja mihin keskityn heti aluksi. Toiset sanovat, että nyt ei ole paras aika jättäytyä pois kuukausipalkkaisesta työstä vakavaraisessa yrityksessä. Jos aika ei nyt ole oikea, ei se ole sitä koskaan. Ajat ovat aina vaikeita, aluksi. Sitten se helpottaa. Ja jos ei helpota, uskon siihen, että tekevälle töitä löytyy.
Varsinainen syy yrittäjäksi lähtemiselle on kuitenkin muualla kuin siinä, että uskon pystyväni siihen ja haluan kokeilla uudestaan, vaikka ne osasyitä kyllä ovatkin. Varsinainen syy omaan valintaani ei ole kovin yksiselitteinen tai vain yksi syy, niitä on useampia. Tässä niistä muutamia.
Ensimmäinen ja isoin syy on ajankäyttö. Haluan itse vaikuttaa siihen, miten, missä ja milloin teen työtä. Ja kuinka paljon. Toki, yrittäjän oletetaan ottavan kaikki työ vastaan mitä tarjotaan ja vain saa, mutta se oli viimeksi vähän huono idea. Rahaa saa haalittua useista eri lähteistä, mutta aikaa ei. Se menee vääjäämättä eteenpäin ja kun olen vastuussa omista aikatauluista, voin helpommin sovittaa itselle tärkeitä asioita omaan kalenteriini. Prioriteettien mukaan.
Toinen syy on liiallisen työkuorman välttäminen. Nykymaailmassa on valloillaan sellainen käsitys, että työntekijän pitää tuottaa jatkuvasti rahaa. Jos jonain hetkenä työntekijä ei tuota rahaa, se on huono asia ja jos sitä jatkuu hetken pidempään, on yt-neuvottelujen paikka. Se on typerää. Jos työssä joutuu jatkuvasti antamaan 90% panoksen, asiat leviää käsiin ensimmäisen tuuletinhetken tullen. Ei löydykään enää joustovaraa. Tämä taas johtaa sairauslomiin ja työkuorman lisääntymiseen muille tahoille ja kierre on valmis. Tästä olen kirjoittanut myös aiemmin.
Kolmas syy on vähän jatkumoa edelliseen. Halu keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Vaikka ajatustyössä omat ajatukseni poukkoilevatkin asiasta toiseen hyvin helposti, pidän kuitenkin siitä, että voin ratkaista yhden asian kerrallaan ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tehdä se yksi asia valmiiksi, ennen kuin siirryn seuraavaan. Tutkitusti se on myös tehokkaampaa kuin se, että tulee jatkuvia keskeytyksiä ja aika pitäisi jakaa monen projektin kesken. Yrittäjänä tämä onnistuu helpommin. Myös asiakkaat pitävät tästä. Kun tehdään jotain, tehdään se loppuun, kunnolla.
Neljäs syy lienee hitusen se, että kyllä se edellinen kerta jäi vähän kaivelemaan. Uskon edelleen siihen, että saan yrittäjyydestä eniten sitä, mitä haluan. Voin kehittää vapaasti itseäni, olen vastuussa kehityksestä vain itselleni. Vaikka joskus se peilikuva onkin se kriittisin kaveri.
Ja jos en tekisi tätä nyt, se voisi harmittaa jälkeenpäin. Tekemättömät asiat harmittavat eniten, ei tehdyt. Olen oppinut myös, että ei ole olemassa epäonnistunutta kokeilua, jos kaikesta ottaa opiksi. Miten muuten löydämme sen asian, joka toimii?
Ei niin ajankohtainen kuva konttorilta.
aivojen moniajosta: http://yle.fi/uutiset/3-8746811
lisää moniajosta: http://www.terve.fi/elamanhallinta/teetko-asioita-yhtaaikaa-vahingoitat-terveyttasi
työntekijän hyvinvoinnista ja sen tärkeydestä aikaisempi teksti: http://tatu.chanth.org/?p=399